Winx-muistojani

Winx-muistojani

Tähän kokoan Winx-muistojani ja muita ajatuksiani Winx Clubista siltä ajalta kun olin vielä ala-asteella.

1. Yksikään jakso ei missään nimessä saanut jäädä väliin!

Heräsin aina katsomaan Winx Clubia, vaikka se olisi tullut klo 7.30 lomalla (itselleni tuo on aikainen aika, sillä nykyisin lomalla nukun puolelle päivin :D). Ainoa telkkarimme on ala-kerrantakkahuoneessa, missä on myös sohva, josta saa koottua vierassängyn. Kun serkkuni ja tätini olivat meillä ja nukkuivat  takkahuoneessa, minä tulin joka aamu klo 7.30 katsomaan Winx Clubia sinne. He eivät olleet kovin iloisia herätessään lauluun: ”Voittamaton sinäkin oot, jos tahdot niin! Winx!” Olin niin reilu. :D Mutta yksikään jakso ei saanut jäädä väliin! Muuten olisin saanut raivoitkukohtauksen (siis ala-asteella). :D

   Välillä Winx Club tuli Sub- kanavalta sen verran myöhään, että meinasin aina myöhästyä koulusta, kun katsoin sitä. Välillä taas se tuli iltapäivällä niin aikaisin, että jos heti koulun päätyttyä pyöräilin kotiin niin nopeasti kun jaksoin, ehdin nähdä siitä ehkä puolet.

   Winx Clubin uudet jaksot tulivat joka viikonloppu (saattoi hyvinkin olla sunnuntai, jos oikein muistan!). Jos yksikin jakso jäi näkemättä, se oli minulle maailmanloppu. Jos menin kaverilleni yöksi, menin aina perjantaista lauantaihin, enkä lauantaista sunnuntaihin, sillä halusin katsoa Winx Clubin. Kerran meinasin olla menemättä parhaan kaverini (niitä on useita, mutta hän onyksi niistä) yökyläsynttäreille, sillä pelkäsin, että Winx Club jäisi väliin. Lopulta saimme sovittua, että saan katsoa Winx Clubin aamulla, joten suostuin tulemaan synttäreille.

   Perheemme lähti usein viikonlopuksi purjehtimaan tai mökille ja se tarkoitti sitä, että Winx Club jäisi väliin. Itkin ja raivosin, sillä en olisi halunnut lähteä matkalle ollenkaan. Pari kertaa jäin mummolaan sillä aikaa kun muut menivät mökille, koska mummolassa oli telkkari. Myöhemmin isäni osti läppärilleen jonkinlaisen antennin, jonka avulla pystyi katsomaan tv-ohjelmia suoraan koneesta. Aina ennen mökille tai veneelle lähtöä itkin, koska en halunnut jättää Winx- jaksoja väliin. Isäni lohdutteli minua, että voin katsoa Winx Clubin koneelta. Heräsimme välillä tunnin etukäteen, sillä antennin asennuksessa todellakin kesti. Olin paniikissa ja itkin, sillä Winx Clubin alkaessa ohjelma pätki koko ajan ja näyttö oli mustana. Ja nyt en liioittele, sillä antenni alkoi toimimaan aina vasta sen jälkeen, kun Winx Club oli loppunut! Voitte kuvitella, miten isäni sai kuunnella kiukunpuuskiani tämän jälkeen. :D

   Nyt kun asiaa miettii, olin pienenä liiankin riippuvainen Winx Clubista. Kerran kun se jäi tauolle, aloin itkemään avatessani telkkarin, kun Winx Clubia ei tullutkaan. Ja kun Winx Club oli jäänyt tauolle, näin unia koko ajan siitä 2. kauden jaksosta, jossa Brandon putosi Darkarin linnassa olevaan rotkoon ja Stella hyppäsi perään.

   Saatatte ihmetellä, miksi menin niin paniikkiin, jos yksikin Winx-jakso jäi väliin. Silloin en ollut kuullutkaan Katsomosta (enkä tiedä, tuliko Winx Club sinne, ei varmaan ainakaan ala-asteaikoinani) ja meillä ei ollut tallentavaa digiboxia tai mitään, mille olisi voinut tallentaa. Kun olin 2. luokalla, äiti ei antanut minun mennä edes YouTubeen, vaikken tosin englanninkielisistä jaksoista olisi ymmärtänyt mitään.

2. Keräily alkoi Winx-lehdestä

Aloitin pianonsoiton 2. luokalla ja olin juuri soittanut aivan ensimmäisessä konsertissani, kun menin äitini kanssa S-Markettiin. Katselin lehtiosastoa ja huomasin siellä Winx-lehden, numeron 9/2006: Bloomin uusi työpaikka/Töitä Bloomille (se oli vuoden 2006 viimeinen lehti). Olin aivan ihmeissäni: oliko maailmassa olemassa Winx Club- LEHTI? Kyllä! Ja äiti lupasi ostaa lehden minulle, sillä konsertti meni niin hyvin. Muistan, kun ihmettelin nähtyäni lehden lukijapalstan, sillä mielestäni oli niin ihmeellistä, että Winx Clubista oli tehty lehti. Luettuani sarjakuvan ensimmäistä kertaa olin kuitenkin pettynyt, että se oli piirretty huonommin kuin tv:ssä olevat jaksot. Alussa inhosin lehteä, mutta sitten luin sen monta kertaa peräkkäin ja totesin, että haluan alkaa tilaamaan sitä. Äiti lupasin tilata lehden minulle synttärilahjaksi.

   Näin lehdessä mainoksen Winx Charmix-nukeista ja tietenkin halusin juuri sellaisen Stellan. Sain sen synttärilahjaksi myöhemmin.

   Ensimmäinen Winx-lehden numero, mikä minulle tuli postissa, oli 1/2007: Paljastuksia. Luin kahta lehteäni joka ilta ja unelmoin ajasta, jolloin minulla olisi hirveän paljon Winx-lehtiä.

   Seuraava numero tuli kaksi viikkoa myöhässä, mutta luulen sen johtuneen kovista pakkasista, sillä lehden mukana tuli huulikiilto ja naamaglitter. Muistan, kun isi mietti, onko tilauksemme varmasti mennyt perille ja minä viisaana pikkutyttönä selitin: ”Kyllä se tilaus toimii, sillä viime kuussa tuli jo yksi numero!” :D

    Mutta lehden tilaamisen jälkeen ja ensimmäisen nuken saatuani aloin keräillä kaikenlaista WInx-tavaraa. Muistan sen tunteen, kun näin lehtiosastolla Winx tarra-albumeita, kirjoja, pokkareita ja tehtäväkirjoja… :’)

3. Pakko saada Winx-tarroja, vaikka pitäisi kävellä -20° pakkasessa 5km!

Muistan, kun näin 1. kauden Pocket Collection-minitarra-albumin kaupassa. Olisin halunnut sen, mutta seuraavan kerran kun tulin kauppaan, sitä ei enää ollut. Sen sijaan näin ison 2. Kauden tarra-albumin, jonka sain. Myöhemmin ostin myös 2. kauden Pocket Collection-minitarra-albumin. Sen sain melkein täyteen: siitä olisi puuttunut enää kuusi tarraa! Mutta siihen niitä ei voinut tilata. -.- 3. kauden albumi tuli lehden mukana, samoin 4. kauden albumi. 4. kauden albumiin tilasin kaikki puuttuvat tarrat Italiasta (saimme suomenkielisen kirjeen :O), joten albumi on nyt täynnä. Harmittaa ihan älyttömän paljon, kun en tilannut 2. ja 3. kauden albumeita täyteen, sillä se olisi ollut niin helppoa! D::

   Silloin kun 4. kausi tuli Suomeen, myös eräs ystäväni fanitti Winxiä. Se oli ihanaa! Pyöräilimme yhdessä S-Markettiin ostamaan tarroja ja vaihtelimme niitä, leikimme Winx-nukeilla, katsoimme Winx-dvd:eitä, kävimme katsomassa Salaisuuksien linnan… Voi niitä aikoja!

   Muistan, kun oli talvi ja pakkasta oli -20°. Sain älynväläyksen ja kysyin äidiltä: ”Jos me kävellään Prismaa, saanko mä kaheksan pakettia Winx-tarroja?” Äiti ihmetteli, miten jaksoin kävellä pakkasessa ja lumimyrskyssä Prismaan ja takaisin, mutta halusin niin kovasti Winx-tarroja. Luja tahto vie läpi harmaan kivenkin! :D

 

4. Suuria tunteita Winx Clubia katsoessa

Muistan, miten ihanaa oli katsoa Winx-jaksoja ensimmäistä kertaa ja jännittää, kuinka mahtaa käydä! Luin vanhoja kalentereitani ja olin kirjoittanut niihin välillä, mitä Winx-jaksoissa oli tapahtunut. Ensimmäiset jaksot, mitä näin, taisivat olla 2. kauden jaksoja tai sitten 1. kauden viimeisiä jaksoja. 1. kauden ensimmäiset jaksot näin ensimmäistä kertaa vasta ostettuani ne dvd:llä Anttilasta, missä ne sai tosi halvalla (dvd nro 5 maksoi vain 3e! Muistan kaikkea turhaa, kuten tämän XD).

   Äitini työkaverin tyttö, joka on minua vanhempi, oli ollut pienempänä Winx-fani. Olin kerran heillä kylässä ja hän näytti kaikkia Winx-tavaroitaan. Muistan kun kerroin, että seuraava jakso olisi nimeltään ”HalloWinx” ja siinä kuulemma Bloom tapaisi vihollisensa, joka asuisi Gardeniassa. Ihmettelin, että miten Gardeniassa voisi asua joku Bloomin vihollinen ja että mikä se mahtaisi olla. Sitten ystäväni kertoi, että on nähnyt jakson aiemmin ja että ”vihollinen” olisi Mitzi, joka on kiusannut Bloomia.

   Ensimmäisen kerran kun näin HalloWinx-jakson, pelkäsin koko jakson ajan, että kohta tapahtuisi jotain pelottavaa. Jakson loppuessa sitten huomasin, ettei mitään pelottavaa ollut tapahtunut.

   Silloin kun näin ensimmäistä kertaa 3. kauden jakson, jossa Chimera muutti Stellan hirviöksi, olin mummolassa. Ja olin niin järkyttynyt, että aloin itkemään! :DD

   Silloin kun olin katsomassa Salaisuuksien linnaa ystäväni kanssa elokuvateatterissa, aloin itkemään jo heti alussa, kun Winxit olivat lähdössä Alfeasta. Ajatuksenjuoksuni meni jotenkin näin: ”Te olette olleet Alfeassa jo kolme vuotta! Te olette kokeneet täällä vaikka mitä seikkailuja! Te tutuistutte täällä, te perustitte Winx Clubin täällä! Täällä on niin paljon muistoja… Joten ette te nyt voi vaan lähteä täältä!!” :D Meidän kanssa elokuvaa katsomassa samaan aikaan oli vain kaksi suunnilleen n. 6-vuotiasta tyttöä, jotka istuivat takanamme. Aina kun Muinaiset noidat tulivat, kuulin, kuinka he henkäisivät kauhistuneena pelosta. Myönnän, että omasta mielestäni elokuva oli myös tosi jännittävä ja oli välillä jopa oikeasti pelottava, jos ei olisi ajatellut, että se on lastenelokuva ja vaikka mitä kävisi, Winxit kuitenkin voittavat lopussa. Elokuvan jälkeen kuulin, kun takanani istuvat pikkutytöt valittivat: ”Ihan tylsä elokuva! Se kesti vain sekunnin.” Minua alkoi ärsyttämään, sillä miten tytöt voivat sanoa elokuvaa tylsäksi, jos aiemmin olivat ihan peloissaan…

   Nykyisin kun katson Winx Clubia, kaikki muistot tulevat mieleeni taustamusiikeista. Koska olen soittanut pianoa nyt n. 7 vuotta ja olen suorittanut 3/3-tutkinnon sekä käynyt 3/3-teorian, musiikkitiedon, sekä opistotason harmoniaopin ja säveltapailun, kuuntelen musiikkia erilailla, koska tunnistan sieltä erilaisia sävelkulkuja: intervalleja, vähennettyjä soituja, seiskasointuja, kadensseja jne. (Jos ette harrasta musiikkia, että ymmärrä näitä, sori!) Siksi nyt vasta huomaa, miten älyttömän taidokkaasti Winx Clubin taustamusiikit on sävelletty, varsinkin kausilla 1-3! HalloWinx-jakson musiikit ovat niin mahtavia! Oletteko huomanneet, että niistä on pieni pätkä myös siinä jaksossa, kun Stella joutuu lähtemään Alamaasta, sillä voi huonosti? Ja uruilla soitettu Pilvitornimusiikki on mielestäni niin upeaa! Rakastan sitä! Ja kun 1. kaudella Trixit varastivat Stellan sormuksen (sillä luulivat, että siihen on piilotettu  lohikäärmeenliekki) ja istuivat piirissä ja yrittivät saada voiman esiin, he lauloivat ”ooo…”, siinö kohdassa moniääninen laulu kuulostaa niin mahtavalta! Ja oletteko huomanneet, että siinä perus Alfea-musiikissa on tosi hyvät bassot? Tällaisia huomioita tulee tehneeksi, kun kuuntelee musiikkia todella tarkkaan. :D Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta välillä alan vieläkin itkemään, kun kuulen jonkin musiikin ja muistan: ”Tämä oli myös siinä jaksossa, kun…” Muistoja, ihania muistoja! :’)

   Nykyisin sitä huomaa myös, miten hauskasti Winx-hahmot puhuvat. Aloin nauramaan hirveästi, kun katsoin uudelleen dvd:ietäni alusta asti ja jaksossa ”Treffit katastrofin kanssa” Brandon sanoi ihan tosissaan: ”Eilen tein töitä yhdeksään ja sammuin”. :DD Ja en tiedä miksi, mutta saan kylmiä väreitä aina, kun katson 3. kautta ja Winxit uhraavat itsensä saadakseen Enchantixin. Vaikka olen nähnyt ne moneen kertaan ja tiedän, että Winxit selviävät, niin silti. Jännää… :D

5. Pakko hehkuttaa koulussakin

Ei voi olla totta… Ala-asteella lauloin Winxin tunnaria koulussa… XD Välillä eräs poika kiusasi kavereitani ja sanoin: ”Jos et lopeta, alan laulamaan Winx Clubin tunnaria!” Poika katosi hetkessä. :D Ja kun sama poika etuili ystäviäni ruokajonossa, sanoin: ”Sulle sopisi niiin hyvin sellainen pinkki kukkamekko, mikä Floralla on. Susta tulis täydellinen kukkien keiju!” Poika lopetti etuilemisen, huusi ”hyi” ja lähti. :D

   Yksi toinen luokkalaiseni poika lauloi kerran pilaversiota Winx Clubin tunnarista. Tokaisin: ”Kylläpä sä oot paljon katsonu Winx Clubia, kun noin hyvin osaat ton tunnarinkin!” Poika alkoi ihan paniikissa selittään: ”No en mä sitä oo kattonu! Mun pikkusisko katto sitä!” Sanoin: ”Ja sä myös?!” Poika selitti nolostuneena: ”EN! Mun pikkusisko laittaa sen tunnarin aina niin täysille, että mä kuulen sen vaikken ees haluais!” Sit sanoin: ”Niin varmaan!” Ja myöhemmin, ehkä parin viikon jälkeen kuulin, kun tämä sama poika sanoi ruokajonossa: ”Mä näen siitä HalloWinx-jaksosta vieläkin painajaisia!” Että eihän se Winx Clubia ollut katsonut… :DD

   Ala-asteella saimme opettajalta piirustusvihot. Piirsin Winx-hahmoja, tietenkin. Kerran päätin piirtää Griffinin. Kuten tiedätte, hänen ihonsa on vihertävä, joten olin ehtinyt juuri värittää hänen ihonsa vihreäksi, kunnes piti lähteä syömään ja jätin vihon auki pulpetilleni. Ystäväni kertoi, että monet luokkalaiseni olivat jääneet ihmettelemään piirustustani. :D

6. Muiden ”laadukkaita” kommentteja Winx Clubista

Kuten arvata saattaa, perheenjäseneni tietävät, että pidän Winx Clubista. Tietenkin kaikkien on ollut pakkoa sanoa omat kommenttinsa asiasta.

   Silloin kun veljeni oli tosi pieni ja näki Winx Club-jakson ensimmäistä kertaa, hän alkoi nauramaan ja huusi: ”Niillä kaikilla näkyy napa!” :D Winxeillä kun oli 1. kaudella aina napapaidat…

   Kerran kun katsoin Winx dvd:tä läppärillä ystäväni kanssa, keksimme hauskan jutun: kelasimme videota niin, että kaikki äänetkin tulivat nopeammin ja Winxit puhuivat tosi nopeasti! (Se toimi vain sillä koneella, ei enää tällä nykyisellä.) Ja katsoimme 2. kauden alkua, jossa Layla pakeni Darkarin linnasta ja huonotti. Se kuulosti hassulta nopeutettuna ja tietenkin äidin piti huutaa oma kommenttinsa: ”Onks joku kakalla vai mitä siellä tapahtuu?” XD

   Kerran olin kahdestaan mummini kanssa meillä, koska hänen piti olla ”lapsenvahtina”, sillä äitini ei halunnut jättää minua yksin kotiin. Aloin katsomaan Winx Clubia. Winxit alkoivat nauraa jollekin jutulle, mutta naurun kuultuaan mummini alkoi selittämään: ”Tuo ihan ihan kamalaa tekonaurua! Tosi epäaitoa!” Hetken päästä Icy huusi Winxeille: ”Idiootit!” Siitä mummi sai hepulin ja alkoi jäkättämään: ”Ihan kamalaa kielenkäyttöä! Tuo antaa huonon esikuvan lapsille! Ei saisi tuolla tavalla puhua lastenohjelmissa!” Sen jälkeen en enää jaksanut kuunnella mummin kommentteja ja ratkaisin ongelman yksinkertaisesti: laitoin kuulokkeet päähän.

Tähän tuli nyt aika paljon tekstiä, mutta kirjoitinkin tätä yli 1,5h, sillä ideoita vain tuli lisää ja lisää. Niitä tulee varmasti myöhemmin taas lisää, joten jos jaksan, saatan lisätä niitä tänne joskus. Iso kiitos, kumarrus ja hatunnosto niille, jotka jaksoivat lukea tämän hieman kahjon Word-ohjelmassa 4-sivuisen muistolitaniani! 

 (Vaikka tuskin kukaan nyt minun muistojani edes haluaisi kopioida :D)