Winx-muistojani
Tähän kokoan Winx-muistojani ja muita ajatuksiani Winx
Clubista siltä ajalta kun olin vielä ala-asteella.
1. Yksikään jakso ei missään nimessä saanut jäädä väliin!
Heräsin aina katsomaan Winx Clubia, vaikka se olisi tullut
klo 7.30 lomalla (itselleni tuo on aikainen aika, sillä nykyisin lomalla nukun
puolelle päivin :D). Ainoa telkkarimme on ala-kerrantakkahuoneessa, missä on
myös sohva, josta saa koottua vierassängyn. Kun serkkuni ja tätini olivat
meillä ja nukkuivat takkahuoneessa, minä
tulin joka aamu klo 7.30 katsomaan Winx Clubia sinne. He eivät olleet kovin
iloisia herätessään lauluun: ”Voittamaton sinäkin oot, jos tahdot niin! Winx!”
Olin niin reilu. :D Mutta yksikään jakso ei saanut jäädä väliin! Muuten olisin
saanut raivoitkukohtauksen (siis ala-asteella). :D
Välillä Winx Club
tuli Sub- kanavalta sen verran myöhään, että meinasin aina myöhästyä koulusta,
kun katsoin sitä. Välillä taas se tuli iltapäivällä niin aikaisin, että jos
heti koulun päätyttyä pyöräilin kotiin niin nopeasti kun jaksoin, ehdin nähdä
siitä ehkä puolet.
Winx Clubin uudet
jaksot tulivat joka viikonloppu (saattoi hyvinkin olla sunnuntai, jos oikein
muistan!). Jos yksikin jakso jäi näkemättä, se oli minulle maailmanloppu. Jos
menin kaverilleni yöksi, menin aina perjantaista lauantaihin, enkä lauantaista
sunnuntaihin, sillä halusin katsoa Winx Clubin. Kerran meinasin olla menemättä
parhaan kaverini (niitä on useita, mutta hän onyksi niistä) yökyläsynttäreille,
sillä pelkäsin, että Winx Club jäisi väliin. Lopulta saimme sovittua, että saan
katsoa Winx Clubin aamulla, joten suostuin tulemaan synttäreille.
Perheemme lähti
usein viikonlopuksi purjehtimaan tai mökille ja se tarkoitti sitä, että Winx
Club jäisi väliin. Itkin ja raivosin, sillä en olisi halunnut lähteä matkalle
ollenkaan. Pari kertaa jäin mummolaan sillä aikaa kun muut menivät mökille,
koska mummolassa oli telkkari. Myöhemmin isäni osti läppärilleen jonkinlaisen
antennin, jonka avulla pystyi katsomaan tv-ohjelmia suoraan koneesta. Aina
ennen mökille tai veneelle lähtöä itkin, koska en halunnut jättää Winx- jaksoja
väliin. Isäni lohdutteli minua, että voin katsoa Winx Clubin koneelta.
Heräsimme välillä tunnin etukäteen, sillä antennin asennuksessa todellakin
kesti. Olin paniikissa ja itkin, sillä Winx Clubin alkaessa ohjelma pätki koko
ajan ja näyttö oli mustana. Ja nyt en liioittele, sillä antenni alkoi toimimaan
aina vasta sen jälkeen, kun Winx Club oli loppunut! Voitte kuvitella, miten
isäni sai kuunnella kiukunpuuskiani tämän jälkeen. :D
Nyt kun asiaa
miettii, olin pienenä liiankin riippuvainen Winx Clubista. Kerran kun se jäi
tauolle, aloin itkemään avatessani telkkarin, kun Winx Clubia ei tullutkaan. Ja
kun Winx Club oli jäänyt tauolle, näin unia koko ajan siitä 2. kauden jaksosta,
jossa Brandon putosi Darkarin linnassa olevaan rotkoon ja Stella hyppäsi
perään.
Saatatte ihmetellä,
miksi menin niin paniikkiin, jos yksikin Winx-jakso jäi väliin. Silloin en
ollut kuullutkaan Katsomosta (enkä tiedä, tuliko Winx Club sinne, ei varmaan
ainakaan ala-asteaikoinani) ja meillä ei ollut tallentavaa digiboxia tai
mitään, mille olisi voinut tallentaa. Kun olin 2. luokalla, äiti ei antanut
minun mennä edes YouTubeen, vaikken tosin englanninkielisistä jaksoista olisi
ymmärtänyt mitään.
2. Keräily alkoi Winx-lehdestä
Aloitin pianonsoiton 2. luokalla ja olin juuri soittanut
aivan ensimmäisessä konsertissani, kun menin äitini kanssa S-Markettiin.
Katselin lehtiosastoa ja huomasin siellä Winx-lehden, numeron 9/2006: Bloomin
uusi työpaikka/Töitä Bloomille (se oli vuoden 2006 viimeinen lehti). Olin aivan
ihmeissäni: oliko maailmassa olemassa Winx Club- LEHTI? Kyllä! Ja äiti lupasi
ostaa lehden minulle, sillä konsertti meni niin hyvin. Muistan, kun ihmettelin
nähtyäni lehden lukijapalstan, sillä mielestäni oli niin ihmeellistä, että Winx
Clubista oli tehty lehti. Luettuani sarjakuvan ensimmäistä kertaa olin
kuitenkin pettynyt, että se oli piirretty huonommin kuin tv:ssä olevat jaksot.
Alussa inhosin lehteä, mutta sitten luin sen monta kertaa peräkkäin ja totesin,
että haluan alkaa tilaamaan sitä. Äiti lupasin tilata lehden minulle
synttärilahjaksi.
Näin lehdessä
mainoksen Winx Charmix-nukeista ja tietenkin halusin juuri sellaisen Stellan.
Sain sen synttärilahjaksi myöhemmin.
Ensimmäinen
Winx-lehden numero, mikä minulle tuli postissa, oli 1/2007: Paljastuksia. Luin
kahta lehteäni joka ilta ja unelmoin ajasta, jolloin minulla olisi hirveän
paljon Winx-lehtiä.
Seuraava numero
tuli kaksi viikkoa myöhässä, mutta luulen sen johtuneen kovista pakkasista,
sillä lehden mukana tuli huulikiilto ja naamaglitter. Muistan, kun isi mietti,
onko tilauksemme varmasti mennyt perille ja minä viisaana pikkutyttönä selitin:
”Kyllä se tilaus toimii, sillä viime kuussa tuli jo yksi numero!” :D
Mutta lehden
tilaamisen jälkeen ja ensimmäisen nuken saatuani aloin keräillä kaikenlaista
WInx-tavaraa. Muistan sen tunteen, kun näin lehtiosastolla Winx
tarra-albumeita, kirjoja, pokkareita ja tehtäväkirjoja… :’)
3. Pakko saada Winx-tarroja, vaikka pitäisi kävellä -20°
pakkasessa 5km!
Muistan, kun näin 1. kauden Pocket
Collection-minitarra-albumin kaupassa. Olisin halunnut sen, mutta seuraavan
kerran kun tulin kauppaan, sitä ei enää ollut. Sen sijaan näin ison 2. Kauden
tarra-albumin, jonka sain. Myöhemmin ostin myös 2. kauden Pocket Collection-minitarra-albumin.
Sen sain melkein täyteen: siitä olisi puuttunut enää kuusi tarraa! Mutta siihen
niitä ei voinut tilata. -.- 3. kauden albumi tuli lehden mukana, samoin 4.
kauden albumi. 4. kauden albumiin tilasin kaikki puuttuvat tarrat Italiasta
(saimme suomenkielisen kirjeen :O), joten albumi on nyt täynnä. Harmittaa ihan
älyttömän paljon, kun en tilannut 2. ja 3. kauden albumeita täyteen, sillä se
olisi ollut niin helppoa! D::
Silloin kun 4.
kausi tuli Suomeen, myös eräs ystäväni fanitti Winxiä. Se oli ihanaa!
Pyöräilimme yhdessä S-Markettiin ostamaan tarroja ja vaihtelimme niitä,
leikimme Winx-nukeilla, katsoimme Winx-dvd:eitä, kävimme katsomassa
Salaisuuksien linnan… Voi niitä aikoja!
Muistan, kun oli
talvi ja pakkasta oli -20°. Sain älynväläyksen ja kysyin äidiltä: ”Jos me
kävellään Prismaa, saanko mä kaheksan pakettia Winx-tarroja?” Äiti ihmetteli,
miten jaksoin kävellä pakkasessa ja lumimyrskyssä Prismaan ja takaisin, mutta
halusin niin kovasti Winx-tarroja. Luja tahto vie läpi harmaan kivenkin! :D
4. Suuria tunteita Winx Clubia katsoessa
Muistan, miten ihanaa oli katsoa Winx-jaksoja ensimmäistä
kertaa ja jännittää, kuinka mahtaa käydä! Luin vanhoja kalentereitani ja olin
kirjoittanut niihin välillä, mitä Winx-jaksoissa oli tapahtunut. Ensimmäiset
jaksot, mitä näin, taisivat olla 2. kauden jaksoja tai sitten 1. kauden
viimeisiä jaksoja. 1. kauden ensimmäiset jaksot näin ensimmäistä kertaa vasta
ostettuani ne dvd:llä Anttilasta, missä ne sai tosi halvalla (dvd nro 5 maksoi
vain 3e! Muistan kaikkea turhaa, kuten tämän XD).
Äitini työkaverin
tyttö, joka on minua vanhempi, oli ollut pienempänä Winx-fani. Olin kerran
heillä kylässä ja hän näytti kaikkia Winx-tavaroitaan. Muistan kun kerroin,
että seuraava jakso olisi nimeltään ”HalloWinx” ja siinä kuulemma Bloom tapaisi
vihollisensa, joka asuisi Gardeniassa. Ihmettelin, että miten Gardeniassa voisi
asua joku Bloomin vihollinen ja että mikä se mahtaisi olla. Sitten ystäväni
kertoi, että on nähnyt jakson aiemmin ja että ”vihollinen” olisi Mitzi, joka on
kiusannut Bloomia.
Ensimmäisen kerran
kun näin HalloWinx-jakson, pelkäsin koko jakson ajan, että kohta tapahtuisi
jotain pelottavaa. Jakson loppuessa sitten huomasin, ettei mitään pelottavaa
ollut tapahtunut.
Silloin kun näin
ensimmäistä kertaa 3. kauden jakson, jossa Chimera muutti Stellan hirviöksi,
olin mummolassa. Ja olin niin järkyttynyt, että aloin itkemään! :DD
Silloin kun olin
katsomassa Salaisuuksien linnaa ystäväni kanssa elokuvateatterissa, aloin
itkemään jo heti alussa, kun Winxit olivat lähdössä Alfeasta. Ajatuksenjuoksuni
meni jotenkin näin: ”Te olette olleet Alfeassa jo kolme vuotta! Te olette
kokeneet täällä vaikka mitä seikkailuja! Te tutuistutte täällä, te perustitte
Winx Clubin täällä! Täällä on niin paljon muistoja… Joten ette te nyt voi vaan
lähteä täältä!!” :D Meidän kanssa elokuvaa katsomassa samaan aikaan oli vain
kaksi suunnilleen n. 6-vuotiasta tyttöä, jotka istuivat takanamme. Aina kun
Muinaiset noidat tulivat, kuulin, kuinka he henkäisivät kauhistuneena pelosta.
Myönnän, että omasta mielestäni elokuva oli myös tosi jännittävä ja oli välillä
jopa oikeasti pelottava, jos ei olisi ajatellut, että se on lastenelokuva ja
vaikka mitä kävisi, Winxit kuitenkin voittavat lopussa. Elokuvan jälkeen
kuulin, kun takanani istuvat pikkutytöt valittivat: ”Ihan tylsä elokuva! Se
kesti vain sekunnin.” Minua alkoi ärsyttämään, sillä miten tytöt voivat sanoa
elokuvaa tylsäksi, jos aiemmin olivat ihan peloissaan…
Nykyisin kun katson
Winx Clubia, kaikki muistot tulevat mieleeni taustamusiikeista. Koska olen
soittanut pianoa nyt n. 7 vuotta ja olen suorittanut 3/3-tutkinnon sekä käynyt
3/3-teorian, musiikkitiedon, sekä opistotason harmoniaopin ja säveltapailun,
kuuntelen musiikkia erilailla, koska tunnistan sieltä erilaisia sävelkulkuja:
intervalleja, vähennettyjä soituja, seiskasointuja, kadensseja jne. (Jos ette
harrasta musiikkia, että ymmärrä näitä, sori!) Siksi nyt vasta huomaa, miten
älyttömän taidokkaasti Winx Clubin taustamusiikit on sävelletty, varsinkin
kausilla 1-3! HalloWinx-jakson musiikit ovat niin mahtavia! Oletteko
huomanneet, että niistä on pieni pätkä myös siinä jaksossa, kun Stella joutuu
lähtemään Alamaasta, sillä voi huonosti? Ja uruilla soitettu Pilvitornimusiikki
on mielestäni niin upeaa! Rakastan sitä! Ja kun 1. kaudella Trixit varastivat
Stellan sormuksen (sillä luulivat, että siihen on piilotettu lohikäärmeenliekki) ja istuivat piirissä ja
yrittivät saada voiman esiin, he lauloivat ”ooo…”, siinö kohdassa moniääninen laulu
kuulostaa niin mahtavalta! Ja oletteko huomanneet, että siinä perus
Alfea-musiikissa on tosi hyvät bassot? Tällaisia huomioita tulee tehneeksi, kun
kuuntelee musiikkia todella tarkkaan. :D Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta
välillä alan vieläkin itkemään, kun kuulen jonkin musiikin ja muistan: ”Tämä
oli myös siinä jaksossa, kun…” Muistoja, ihania muistoja! :’)
Nykyisin sitä
huomaa myös, miten hauskasti Winx-hahmot puhuvat. Aloin nauramaan hirveästi,
kun katsoin uudelleen dvd:ietäni alusta asti ja jaksossa ”Treffit katastrofin
kanssa” Brandon sanoi ihan tosissaan: ”Eilen tein töitä yhdeksään ja sammuin”.
:DD Ja en tiedä miksi, mutta saan kylmiä väreitä aina, kun katson 3. kautta ja
Winxit uhraavat itsensä saadakseen Enchantixin. Vaikka olen nähnyt ne moneen
kertaan ja tiedän, että Winxit selviävät, niin silti. Jännää… :D
5. Pakko hehkuttaa koulussakin
Ei voi olla totta… Ala-asteella lauloin Winxin tunnaria
koulussa… XD Välillä eräs poika kiusasi kavereitani ja sanoin: ”Jos et lopeta,
alan laulamaan Winx Clubin tunnaria!” Poika katosi hetkessä. :D Ja kun sama
poika etuili ystäviäni ruokajonossa, sanoin: ”Sulle sopisi niiin hyvin
sellainen pinkki kukkamekko, mikä Floralla on. Susta tulis täydellinen kukkien
keiju!” Poika lopetti etuilemisen, huusi ”hyi” ja lähti. :D
Yksi toinen
luokkalaiseni poika lauloi kerran pilaversiota Winx Clubin tunnarista.
Tokaisin: ”Kylläpä sä oot paljon katsonu Winx Clubia, kun noin hyvin osaat ton
tunnarinkin!” Poika alkoi ihan paniikissa selittään: ”No en mä sitä oo kattonu!
Mun pikkusisko katto sitä!” Sanoin: ”Ja sä myös?!” Poika selitti nolostuneena:
”EN! Mun pikkusisko laittaa sen tunnarin aina niin täysille, että mä kuulen sen
vaikken ees haluais!” Sit sanoin: ”Niin varmaan!” Ja myöhemmin, ehkä parin
viikon jälkeen kuulin, kun tämä sama poika sanoi ruokajonossa: ”Mä näen siitä
HalloWinx-jaksosta vieläkin painajaisia!” Että eihän se Winx Clubia ollut
katsonut… :DD
Ala-asteella saimme
opettajalta piirustusvihot. Piirsin Winx-hahmoja, tietenkin. Kerran päätin
piirtää Griffinin. Kuten tiedätte, hänen ihonsa on vihertävä, joten olin
ehtinyt juuri värittää hänen ihonsa vihreäksi, kunnes piti lähteä syömään ja
jätin vihon auki pulpetilleni. Ystäväni kertoi, että monet luokkalaiseni olivat
jääneet ihmettelemään piirustustani. :D
6. Muiden ”laadukkaita” kommentteja Winx Clubista
Kuten arvata saattaa, perheenjäseneni tietävät, että pidän
Winx Clubista. Tietenkin kaikkien on ollut pakkoa sanoa omat kommenttinsa
asiasta.
Silloin kun veljeni
oli tosi pieni ja näki Winx Club-jakson ensimmäistä kertaa, hän alkoi nauramaan
ja huusi: ”Niillä kaikilla näkyy napa!” :D Winxeillä kun oli 1. kaudella aina
napapaidat…
Kerran kun katsoin
Winx dvd:tä läppärillä ystäväni kanssa, keksimme hauskan jutun: kelasimme
videota niin, että kaikki äänetkin tulivat nopeammin ja Winxit puhuivat tosi
nopeasti! (Se toimi vain sillä koneella, ei enää tällä nykyisellä.) Ja
katsoimme 2. kauden alkua, jossa Layla pakeni Darkarin linnasta ja huonotti. Se
kuulosti hassulta nopeutettuna ja tietenkin äidin piti huutaa oma kommenttinsa:
”Onks joku kakalla vai mitä siellä tapahtuu?” XD
Kerran olin
kahdestaan mummini kanssa meillä, koska hänen piti olla ”lapsenvahtina”, sillä
äitini ei halunnut jättää minua yksin kotiin. Aloin katsomaan Winx Clubia.
Winxit alkoivat nauraa jollekin jutulle, mutta naurun kuultuaan mummini alkoi
selittämään: ”Tuo ihan ihan kamalaa tekonaurua! Tosi epäaitoa!” Hetken päästä
Icy huusi Winxeille: ”Idiootit!” Siitä mummi sai hepulin ja alkoi jäkättämään: ”Ihan
kamalaa kielenkäyttöä! Tuo antaa huonon esikuvan lapsille! Ei saisi tuolla
tavalla puhua lastenohjelmissa!” Sen jälkeen en enää jaksanut kuunnella mummin
kommentteja ja ratkaisin ongelman yksinkertaisesti: laitoin kuulokkeet päähän.
Tähän tuli nyt aika paljon tekstiä, mutta kirjoitinkin tätä
yli 1,5h, sillä ideoita vain tuli lisää ja lisää. Niitä tulee varmasti
myöhemmin taas lisää, joten jos jaksan, saatan lisätä niitä tänne joskus. Iso
kiitos, kumarrus ja hatunnosto niille, jotka jaksoivat lukea tämän hieman
kahjon Word-ohjelmassa 4-sivuisen muistolitaniani!
(Vaikka tuskin kukaan nyt minun muistojani edes haluaisi kopioida :D)
