Moi!
Kevät on ollut kiireistä aikaa kokeiden, pianotutkinnon, musiikinteorian
loppukokeen, näytelmän ja esiintymisien vuoksi. Nyt on kesäloma alkanut ja
peruskoulu viety kunnialla loppuun. Pääsin haluamaani lukioon ja jatkan
musiikinopiskelua samassa musiikkiopistossa, vaikka sieltäkin päättötodistuksen
sain.
Kesäloman alussa olin pianomestarikurssilla viikon, mikä oli aivan
mahtavaa! Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia kavereita, vaikka olen
todella ujo. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja uskalsin puhua ihmisille.
Kyllä kannatti!
Huonekaverinani oli ystäväni, kehen tutustuin leirillä
viime talvena. Tapasin myös tuttuja kavereita viime viime kesältä
(=toissakesältä, mun omaa puhekieltä :D) Opimme pelaamaan paria uutta
korttipeliä, kävelimme useasti läheiselle riippusillalle, kokoonnuimme pienellä
porukalla luokkaan soittamaan ohjelmistoamme… Ja kävimme todella monia viisaita
keskusteluja! Muusikoiden kanssa on mahtavaa keskustella, koska he ovat niin
fiksuja! (Aivotutkijat ovat tutkineet, että muusikoilla on superaivot
verrattuna ei-musikaalisiin ihmisiin.) On ihanaa, miten toiset ymmärtävät ja
tukevat. Ja parasta on nauraa yhdessä ja miettiä, onko tämä oikeasti
todellisuutta vai komediaa.
Meinasin tukehtua nauruun joka ilta, yö, päivä ja aina kun
oli ruokailu. Naureskelimme ystäväni kanssa välillä liikaakin sisäpiirin
jutuillemme, eikä tylsiä hetkiä ollut. Leirin alussa tuli mokailtua oikein
kunnolla ja vaikutti oikeasti siltä, kuin olisimme olleet sarjakuvassa.
Kompastelin tuoleihin, ystäväni hajoitti huoneemme verhot, minä rikoin vessan
käsienkuivauspyyhe-jutun... Toilailin oikein kunnolla myös erään opettajani
tunneilla. Ennen tuntia odotin oven vieressä ja kirjoitin viestiä kännykälläni.
Kun opettaja yht’äkkiä avasikin oven (kolme minuuttia etuajassa, vaikka yleensä
opettajat ovat aina myöhässä), pelästyin ihan kauheasti ja huusin kovaan
ääneen: “HUI!!!” Opettajakin pelästyi minun huutoani. Aiemmin olin onnistunut
kaatamaan tuolin kesken toisen oppilaan oppituntia ja siitä kuului kauhea rysäys.
Onneksi opettaja oli ystävällinen ja huumorintajuinen ja selitti, ettei pikku
asioita pidä murehtia koko elämäänsä ja ei yhdellä tuolilla ole mitään väliä.
Parin päivän päästä hän tuli vastaan ruokajonossa ja sanoi minulle: “Nyt sä et
pelästynyt mua, enkä mä sua!” Vaikka asia oli jo loppuun käsitelty, alkoi minua
siltä nolottamaan. :D
Toinen opettajistani oli sama
kuin viime talvena. Hän saa aina ihmeitä aikaan! Tällä kertaa hän käski minun
ajatella, että soitto tulee vatsasta asti ja yht’äkkiä aloin soittamaan todella
rennosti ja helposti, mikä on ennen ollut vaikeaa minulle. Se on hassua, miten
pienilläkin asioilla on niin suuri merkitys! Haluaisin olla aikuisena yhtä
mahtava kuin hän: yhtä taitava, positiivinen, iloinen ja sosiaalinen.
Joka iltana oli konsertti,
jossa soitti sekä oppilaita että opettajia. Opettajien soitto oli aivan upeaa
ja kuunnellessani sitä ajattelin jatkuvasti, että miten tämä voi olla
mahdollista. He soittavat niin tunteella ja saavat kaikki tunteet välittymään
myös yleisölle. Heistä näkee, kuinka paljon he nauttivat soittamisesta ja
musiikista.
Voisin kirjoittaa tästä
leiristä vaikka kuinka paljon, mutta en viitsisi kirjoittaa henkilöiden
sanomisia tänne, etteivät he tunnistaisi itseään. Opettajani ainakin
tunnistaisivat minut helposti jo tämän pelkän tekstin perusteella. En kyllä
ymmärrä, miten he tälle sivulle olisivat eksyneet, mutta jos tunnistat minut
lukiessasi tätä, niin onneksi olkoon: tunnet minut aika hyvin! :D
Sivuni täyttivät kolme vuotta 11.6., jolloin olin leirillä. En taaskaan
ole tehnyt mitään ihmeellistä sivujeni syntämäpäivän kunniaksi, anteeksi!
Päivitteleminen on muutenkin jäänyt niin vähäiselle lähiaikoina. Vaikka en
päivittelisikään hetkeen tai moneen kuukauteen, en kuitenkaan lopeta tai poista
sivujani! Käyn kyllä lukemassa kommentteja ja vastailen kysymyksiin askissa.
Kävin eilen kirpputoreilla ja pakko sanoa, että oli hyvä tuuri! Löysin
mustan hameen, viuhkan, muutaman mangakirjan ja W.i.t.c.h.-lehden, Nemi-sarjakuvakirjan,
mustia piano- ja nuottimukeja sekä Winx Clubin ensimmäiseen kauteen liittyvän
keräilykorttikansion.
Kansio perustui ensimmäiseen kauteen, joten siinä olivat Bloom, Stella, Flora, Musa ja Tecna. Kansio oli vuodelta 2004 ja englanninkielinen, joten se oli varmaankin ostettu ulkomailta. Sisällä oli keräilykortteja, joilla voisi pelata jotain peliä, mutta peliohjeet puuttuivat. Oli kuitenkin ihan pakko ostaa, sillä kansio maksoikin vain kaksi euroa!
Tässä näkyy kansi. Arkiasuinen Flora on sisäpuolella oleva kortti, joka näkyy kannessa olevasta kukanmuotoisesta aukosta.
Takakannessa tunnelmallinen kuva Trixeistä ja ikäraja 6+. Taitaa sittenkin olla liian vaarallinen minulle! Ei vaa :D
Ensimmäinen "sivu", jossa etukannen toinen puoli ja Flora-kortteja.
Tecna-kortteja ja edelliset kortit takaa päin.
Erikoiskorttia, joissa oli glitteriä.
Stella-kortteja, jotka heijastivat valoa.
Viimeisiltä sivuilta lista korttien nimistä.
Bloom-kortit, jotka heijastivat valoa.
Kortteja, joissa oli muita Alfean keijuja!
Lopuksi vielä kuvia tavallisista korteista.
Kannattaa siis käydä kirpputoreilla ja divareilla, sillä niistä voi löytää vaikka mitä aarteita! :)
Ja ai niin, lopuksi on ihan pakko linkittää yksi upea kappale! Tämän kaksi mestarikurssin opettajaa soittivat kahdella pianolla konsertissa ja rakastuin tähän kappaleeseen (eivät siis soita tällä videolla). Olen joskus soittanut kyseistä teemaa (yksinkertaisena), josta nämä muunnelmat on tehty. Ehkä joku päivä soittaisin ihan näitäkin muunnelmia ystäväni kanssa!
Hyvää kesää kaikille! :)
