Ylläpitäjän kuulumisia (ja sivun laiminlyödyt synttärit)

Moi!

Kevät on ollut kiireistä aikaa kokeiden, pianotutkinnon, musiikinteorian loppukokeen, näytelmän ja esiintymisien vuoksi. Nyt on kesäloma alkanut ja peruskoulu viety kunnialla loppuun. Pääsin haluamaani lukioon ja jatkan musiikinopiskelua samassa musiikkiopistossa, vaikka sieltäkin päättötodistuksen sain. 

Kesäloman alussa olin pianomestarikurssilla viikon, mikä oli aivan mahtavaa! Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain uusia kavereita, vaikka olen todella ujo. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja uskalsin puhua ihmisille. Kyllä kannatti!

   Huonekaverinani oli ystäväni, kehen tutustuin leirillä viime talvena. Tapasin myös tuttuja kavereita viime viime kesältä (=toissakesältä, mun omaa puhekieltä :D) Opimme pelaamaan paria uutta korttipeliä, kävelimme useasti läheiselle riippusillalle, kokoonnuimme pienellä porukalla luokkaan soittamaan ohjelmistoamme… Ja kävimme todella monia viisaita keskusteluja! Muusikoiden kanssa on mahtavaa keskustella, koska he ovat niin fiksuja! (Aivotutkijat ovat tutkineet, että muusikoilla on superaivot verrattuna ei-musikaalisiin ihmisiin.) On ihanaa, miten toiset ymmärtävät ja tukevat. Ja parasta on nauraa yhdessä ja miettiä, onko tämä oikeasti todellisuutta vai komediaa. 

   Meinasin tukehtua nauruun joka ilta, yö, päivä ja aina kun oli ruokailu. Naureskelimme ystäväni kanssa välillä liikaakin sisäpiirin jutuillemme, eikä tylsiä hetkiä ollut. Leirin alussa tuli mokailtua oikein kunnolla ja vaikutti oikeasti siltä, kuin olisimme olleet sarjakuvassa. Kompastelin tuoleihin, ystäväni hajoitti huoneemme verhot, minä rikoin vessan käsienkuivauspyyhe-jutun... Toilailin oikein kunnolla myös erään opettajani tunneilla. Ennen tuntia odotin oven vieressä ja kirjoitin viestiä kännykälläni. Kun opettaja yht’äkkiä avasikin oven (kolme minuuttia etuajassa, vaikka yleensä opettajat ovat aina myöhässä), pelästyin ihan kauheasti ja huusin kovaan ääneen: “HUI!!!” Opettajakin pelästyi minun huutoani. Aiemmin olin onnistunut kaatamaan tuolin kesken toisen oppilaan oppituntia ja siitä kuului kauhea rysäys. Onneksi opettaja oli ystävällinen ja huumorintajuinen ja selitti, ettei pikku asioita pidä murehtia koko elämäänsä ja ei yhdellä tuolilla ole mitään väliä. Parin päivän päästä hän tuli vastaan ruokajonossa ja sanoi minulle: “Nyt sä et pelästynyt mua, enkä mä sua!” Vaikka asia oli jo loppuun käsitelty, alkoi minua siltä nolottamaan. :D

   Toinen opettajistani oli sama kuin viime talvena. Hän saa aina ihmeitä aikaan! Tällä kertaa hän käski minun ajatella, että soitto tulee vatsasta asti ja yht’äkkiä aloin soittamaan todella rennosti ja helposti, mikä on ennen ollut vaikeaa minulle. Se on hassua, miten pienilläkin asioilla on niin suuri merkitys! Haluaisin olla aikuisena yhtä mahtava kuin hän: yhtä taitava, positiivinen, iloinen ja sosiaalinen.

   Joka iltana oli konsertti, jossa soitti sekä oppilaita että opettajia. Opettajien soitto oli aivan upeaa ja kuunnellessani sitä ajattelin jatkuvasti, että miten tämä voi olla mahdollista. He soittavat niin tunteella ja saavat kaikki tunteet välittymään myös yleisölle. Heistä näkee, kuinka paljon he nauttivat soittamisesta ja musiikista.

   Voisin kirjoittaa tästä leiristä vaikka kuinka paljon, mutta en viitsisi kirjoittaa henkilöiden sanomisia tänne, etteivät he tunnistaisi itseään. Opettajani ainakin tunnistaisivat minut helposti jo tämän pelkän tekstin perusteella. En kyllä ymmärrä, miten he tälle sivulle olisivat eksyneet, mutta jos tunnistat minut lukiessasi tätä, niin onneksi olkoon: tunnet minut aika hyvin! :D

Sivuni täyttivät kolme vuotta 11.6., jolloin olin leirillä. En taaskaan ole tehnyt mitään ihmeellistä sivujeni syntämäpäivän kunniaksi, anteeksi! Päivitteleminen on muutenkin jäänyt niin vähäiselle lähiaikoina. Vaikka en päivittelisikään hetkeen tai moneen kuukauteen, en kuitenkaan lopeta tai poista sivujani! Käyn kyllä lukemassa kommentteja ja vastailen kysymyksiin askissa.

Kävin eilen kirpputoreilla ja pakko sanoa, että oli hyvä tuuri! Löysin mustan hameen, viuhkan, muutaman mangakirjan ja W.i.t.c.h.-lehden, Nemi-sarjakuvakirjan, mustia piano- ja nuottimukeja sekä Winx Clubin ensimmäiseen kauteen liittyvän keräilykorttikansion.

Kansio perustui ensimmäiseen kauteen, joten siinä olivat Bloom, Stella, Flora, Musa ja Tecna. Kansio oli vuodelta 2004 ja englanninkielinen, joten se oli varmaankin ostettu ulkomailta. Sisällä oli keräilykortteja, joilla voisi pelata jotain peliä, mutta peliohjeet puuttuivat. Oli kuitenkin ihan pakko ostaa, sillä kansio maksoikin vain kaksi euroa!

Tässä näkyy kansi. Arkiasuinen Flora on sisäpuolella oleva kortti, joka näkyy kannessa olevasta kukanmuotoisesta aukosta.

Takakannessa tunnelmallinen kuva Trixeistä ja ikäraja 6+. Taitaa sittenkin olla liian vaarallinen minulle! Ei vaa :D

Ensimmäinen "sivu", jossa etukannen toinen puoli ja Flora-kortteja.

Tecna-kortteja ja edelliset kortit takaa päin.

 Erikoiskorttia, joissa oli glitteriä.

Stella-kortteja, jotka heijastivat valoa.

Viimeisiltä sivuilta lista korttien nimistä.

Bloom-kortit, jotka heijastivat valoa.

Kortteja, joissa oli muita Alfean keijuja!

Lopuksi vielä kuvia tavallisista korteista.

 Kannattaa siis käydä kirpputoreilla ja divareilla, sillä niistä voi löytää vaikka mitä aarteita! :)

Ja ai niin, lopuksi on ihan pakko linkittää yksi upea kappale! Tämän kaksi mestarikurssin opettajaa soittivat kahdella pianolla konsertissa ja rakastuin tähän kappaleeseen (eivät siis soita tällä videolla). Olen joskus soittanut kyseistä teemaa (yksinkertaisena), josta nämä muunnelmat on tehty. Ehkä joku päivä soittaisin ihan näitäkin muunnelmia ystäväni kanssa! 

Hyvää kesää kaikille! :)